”Terve, terve” ja ” Hyvää yötä”. Tavanomaisia kielemme sanontoja, jotka saavat erityisen sisällön, kun ne tulevat papukaijan suusta. Hampurin merimieskirkon pitkäaikaisin ja tunnetuin ”työntekijä”  Tseki on ilahduttanut monien matkailijoiden elämää ja jäänyt monien mieliin vuosikymmeneksi. Yhä edelleen monet suomalaiset kysyvät Hampurin merimieskirkosta puhuttaessa, vieläkö se papukaija on siellä. Vielä on.

Merimieskirkkojen toiminta on viime vuosikymmeninä elänyt monenlaisten muutosten kourissa. Merenkulkijoiden käynnit ovat osalla ulkomaankirkoista vähentyneet, mutta tilalle on tullut entistä enemmän turisteja. Hampurin kauniissa hansakaupungissa tämä muutos on erityisesti ollut näkyvissä.

Merimieskirkkoa sanotaan suomalaiseksi olohuoneeksi, jossa saa hetken levähtää, juoda kahvit, lukea lehdet, tarkistaa sähköpostin, saunoa ja tulla ennen kaikkea kohdatuksi. Vieraanvaraisuus ja lähimmäisen vierellä kulkeminen ovat kattavasti läsnä merimieskirkon arvoissa ja toiminnassa.  Ovesta sisään astuva ihminen tai pihamaalla levähtävä kulkija ovat tulleet kirkolle, joka moninaisesta tehtäväkentästään huolimatta on Jumalan huone.

Kirkkosali muodostaa toiminnan sydämen, jonka ympärille muu toiminta rakentuu.  Kirkolla vierailevat matkailijat saavat hengähtää niin Hampurissa kuin muilla merimieskirkoilla ja vaihtaa kuulumisia kirkon henkilökunnan, paikallisten asukkaiden tai muiden kirkolla kävijöiden kanssa. Kiire on jäänyt kadulle, kahvipöydässä saa pysähtyä, vaihtaa kuulumisia ja tulla kohdatuksi ihmisenä. Merimieskirkko on matalan kynnyksen kirkko. Erityisen sävyn noihin kohtaamisiin tuo muukalaisuuden tunne. Olipa liikkuvien ja liikkeellä olevien ihmisten kirkossa ketkä tahansa koolla, siellä muukalainen kohtaa toisen muukalaisen. Samassa pyhä tulee läsnä olevaksi ja koettavaksi.

Ulkomailla olevat merimieskirkot toimivat monikulttuurisessa ympäristössä.  Hampurissa kirkolla vieraileva saa kuulla joka arkipäivä aamuin ja illoin viereisestä St. Michaelis -kirkosta puhallettavan koraalin. Ihmiset puuhailevat askareitaan, kahvilat ovat kesäaamuisin täynnä asiakkaita ja ravintolat iltaisin vilkkaan puheensorinan täyttämiä.  Kaiken keskelle kuuluva tuttu melodia on tuonut monille mieleen tutun virren, jota alkaa vaistomaisesti hyräillä. Pyhä ja arki kohtaavat merimieskirkolla ja sen ympäristössä.

Merimieskirkko on olemassa liikkeellä olevia varten.  Samalla se liittyy olemuksellisesti liikkeellä olevaan Jumalan kansaan. Kirkolla vieraileva voi kokea välähdyksenomaisesti olevansa osa suurempaa matkajoukkoa.  Sytyttämällä kynttilän muiden matkalaisten muistoksi tai heidän puolestaan rukoukseksi, matkalainen voi kokea jotain merkittävää. Hän on osa vaeltavaa kansaa.  Arkinen matkantekokin voi olla hetken pyhää.